Puolisen vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi tänne mitään päivitin. Koulussa syyslukukausi on melkein lopuillaan. Mitä menneeseen syksyyn on kuulunut?
Kouluissa aloiteltiin uuden normaalin toimintamallin alla. Ei yhteisiä salitilaisuuksia, lähinnä vain oman luokan tunteja, mahdollisimman vähän väen sekoittamisia. Hyvin pienistä oireista ollaan poissa - niin oppilaat kuin opettajatkin.
Ja sinänsä tämä kaikki toimi varsin hyvin - koulun arki rauhoittui, kun ei tarvinutkaan keskittää energiaansa niin moneen eri luokkaan. Yhteisopettajuutta on silti ollut, ja luokissa on ollut aika vakiona useampi opettaja kerralla - mutta samat tyypit aina. Sijaisiakin on tarpeen vaatiessa hankittu, mikä on osaltaan helpottanut työtaakkaa myös - kun poissaoloja on herkemmin, on kiva tietää että paikalle saa pyytää jonkun muun koko päiväksi, eikä niin että luokassa hyppää eri kollega joka tunnilla.
Alkusyksystä saatiin retkiäkin tehtyä - kävelymatkan päähän, ja niin että kohteessa oltiin ainoana luokkana. Käsidesiä, ja aikuisilla maskeja kun oltiin muualla.
Opehuoneessa ei kenenkään suositella olevan varttiakaan, ja korkeintaan 10 henkilöä kerrallaan. Aika paljon on tullut hengattua omassa luokassa järjestelemässä, silloin kun olisi ollut se hetkellinen sosialisointi.
Kokouksia pidettiin niin, että väki hajautettuina eri luokkiin, mistä virtuaaliyhteyden kaikki sitten samassa kokouksessa. Tämäkin auttoi siinä, että kokoukset pysyivät tiukemmin asialinjalla, ja ylimääräistä jaarittelua ei ollut. Toisaalta, eipä ollut sitä arkista jutustelua ja kuulumisten vaihtoakaan, mikä kantaa myös aika pitkälle.
Sitten.... tilanne alkoi taas kiristyä.
Tulikin vahva suositus siihen, että aikuisten on pidettävä maskia koulussakin, sisällä. Kangasmaski, kertismaski, pleksi - periaatteessa mikä vain. Oma suosikki löytyi pian - harmittavasti kertismaski.
Opena pitää puhua huomattavia määriä, ja kangasmaskin läpi puhuminen tuntui varsin kuluttavalta, ja pleksin takaa oma ääni kaikui liian kovana takaisin omiin korviin. Kertismaski oli pienin paha tässä kokemuksessa. Ja voihan nekin pestä, tosin läheskään kaikkia en ole pessyt, vaan surutta laittanut pois.
Päivän aikana pitää puhua pitkät pätkät maskin takaa, ja huomaa että eihän siitä niin hyvin ymmärrä, ja oma ääni kuluu siinä samalla ihan erilailla. En halua miettiä mitä kaikkia pienhiukkasia siinä kitusiinsa kiskookaan samalla.
Hieman hölmöltähän se toisaalta tuntuu, kun eihän oppilailla ole maskeja. Jos joku heistä sattuisi olemaan viruksen kantaja, eihän se minun maskini siihen juuri mitään auttaisi. Pienet oppilaat varsinkin ovat hyvin lähellä neuvottavana, opastettavana, lohdutettavana ja kuunneltavana. Eikä niihin isompiinkaan pysty jatkuvaa turvaväliä ylläpitämään millään.
Tilanne kiristyi taas.
Tuli tapaus ihan lähelle, ja koulun tiloissa oli ollut henkilö, jolla oli todettu koronavirus tartunta. Joitakuita luokkia lähti etäopetukseen ja karanteeniin, mutta ei kaikki. Jotkut näiden luokkien opettajista, mutta ei kaikki.
Joululoma siintää lähellä, ja monilla varmasti sukulaisvierailut ja mummulat mielessä - vaan kuinkahan niitä arvaa tehdä, kun koronamörkö luuraa koulussa. Potentiaalinen altistuminen on päivittäin läsnä.
Jos ois valtaa niin kuin on mieli, pistäisin koulut kiinni, ja kaikki reilun viikon mittaiseen kotikaranteeniin. Oma napa lähinnä - mieleni minun tekevi viedä muksut mummulaan joulunpyhinä. Vaan eipä sitä viitsi ajatellakaan, jos aatonaatonaattoon asti on potentiaalinen altistus alati läsnä. Olisi melko kurja joululahja.
Tänään kävin potentiaalisen altistumisen takia testissä varmuudeksi. Mitään oireita ei ole, mutta itseään kuulostelee nyt todella erilailla. Onko sittenkin kurkku vähän kipeänä? Yskittääkö, vai onko vaan kurkku kuiva ja jano? Hartioita kolottaa ja päätä särkee - kuume nousemassa, vai stressin takia jännitystila päällä?
Nytpä odotellaan, mikä tuomio tulee. Toivottavasti aamusella tulisi tekstari negatiivisesta tuloksesta. Tai sitten voi olla, että puhelin soi, ja teehooällältä, päivää.
