Puoli vuotta myöhemmin...

 Puolisen vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi tänne mitään päivitin. Koulussa syyslukukausi on melkein lopuillaan. Mitä menneeseen syksyyn on kuulunut?

Kouluissa aloiteltiin uuden normaalin toimintamallin alla. Ei yhteisiä salitilaisuuksia, lähinnä vain oman luokan tunteja, mahdollisimman vähän väen sekoittamisia. Hyvin pienistä oireista ollaan poissa - niin oppilaat kuin opettajatkin. 

Ja sinänsä tämä kaikki toimi varsin hyvin - koulun arki rauhoittui, kun ei tarvinutkaan keskittää energiaansa niin moneen eri luokkaan. Yhteisopettajuutta on silti ollut, ja luokissa on ollut aika vakiona useampi opettaja kerralla - mutta samat tyypit aina. Sijaisiakin on tarpeen vaatiessa hankittu, mikä on osaltaan helpottanut työtaakkaa myös - kun poissaoloja on herkemmin, on kiva tietää että paikalle saa pyytää jonkun muun koko päiväksi, eikä niin että luokassa hyppää eri kollega joka tunnilla.

Alkusyksystä saatiin retkiäkin tehtyä - kävelymatkan päähän, ja niin että kohteessa oltiin ainoana luokkana. Käsidesiä, ja aikuisilla maskeja kun oltiin muualla.

Opehuoneessa ei kenenkään suositella olevan varttiakaan, ja korkeintaan 10 henkilöä kerrallaan. Aika paljon on tullut hengattua omassa luokassa järjestelemässä, silloin kun olisi ollut se hetkellinen sosialisointi.

Kokouksia pidettiin niin, että väki hajautettuina eri luokkiin, mistä virtuaaliyhteyden kaikki sitten samassa kokouksessa. Tämäkin auttoi siinä, että kokoukset pysyivät tiukemmin asialinjalla, ja ylimääräistä jaarittelua ei ollut. Toisaalta, eipä ollut sitä arkista jutustelua ja kuulumisten vaihtoakaan, mikä kantaa myös aika pitkälle.

Sitten.... tilanne alkoi taas kiristyä.

Tulikin vahva suositus siihen, että aikuisten on pidettävä maskia koulussakin, sisällä. Kangasmaski, kertismaski, pleksi - periaatteessa mikä vain. Oma suosikki löytyi pian - harmittavasti kertismaski.

Opena pitää puhua huomattavia määriä, ja kangasmaskin läpi puhuminen tuntui varsin kuluttavalta, ja pleksin takaa oma ääni kaikui liian kovana takaisin omiin korviin. Kertismaski oli pienin paha tässä kokemuksessa. Ja voihan nekin pestä, tosin läheskään kaikkia en ole pessyt, vaan surutta laittanut pois.

Päivän aikana pitää puhua pitkät pätkät maskin takaa, ja huomaa että eihän siitä niin hyvin ymmärrä, ja oma ääni kuluu siinä samalla ihan erilailla. En halua miettiä mitä kaikkia pienhiukkasia siinä kitusiinsa kiskookaan samalla. 

Hieman hölmöltähän se toisaalta tuntuu, kun eihän oppilailla ole maskeja. Jos joku heistä sattuisi olemaan viruksen kantaja, eihän se minun maskini siihen juuri mitään auttaisi. Pienet oppilaat varsinkin ovat hyvin lähellä neuvottavana, opastettavana, lohdutettavana ja kuunneltavana. Eikä niihin isompiinkaan pysty jatkuvaa turvaväliä ylläpitämään millään. 

Tilanne kiristyi taas.

Tuli tapaus ihan lähelle, ja koulun tiloissa oli ollut henkilö, jolla oli todettu koronavirus tartunta. Joitakuita luokkia lähti etäopetukseen ja karanteeniin, mutta ei kaikki. Jotkut näiden luokkien opettajista, mutta ei kaikki.

Joululoma siintää lähellä, ja monilla varmasti sukulaisvierailut ja mummulat mielessä - vaan kuinkahan niitä arvaa tehdä, kun koronamörkö luuraa koulussa. Potentiaalinen altistuminen on päivittäin läsnä.

Jos ois valtaa niin kuin on mieli, pistäisin koulut kiinni, ja kaikki reilun viikon mittaiseen kotikaranteeniin.  Oma napa lähinnä - mieleni minun tekevi viedä muksut mummulaan joulunpyhinä. Vaan eipä sitä viitsi ajatellakaan, jos aatonaatonaattoon asti on potentiaalinen altistus alati läsnä. Olisi melko kurja joululahja.

Tänään kävin potentiaalisen altistumisen takia testissä varmuudeksi. Mitään oireita ei ole, mutta itseään kuulostelee nyt todella erilailla. Onko sittenkin kurkku vähän kipeänä? Yskittääkö, vai onko vaan kurkku kuiva ja jano? Hartioita kolottaa ja päätä särkee - kuume nousemassa, vai stressin takia jännitystila päällä?

Nytpä odotellaan, mikä tuomio tulee. Toivottavasti aamusella tulisi tekstari negatiivisesta tuloksesta. Tai sitten voi olla, että puhelin soi, ja teehooällältä, päivää.

Paluu kouluun, vaan ei normaaliin

Ja niin palattiin jälleen kouluun. Torstaina 14.5 koulujen ovet avautuivat jälleen, 38 etäkoulupäivän jälkeen. Saman viikon tiistaina vietimme parin tunnin opekokouksen miettien missä järjestyksessä ja mistä ovesta väki tulee sisään - miten minimoidaan väkimassat ja kontaktit.

Koulu on järjestetty kahteen aaltoon - aamusta 1.-3. luokkalaiset 8:30-12:45, ja iltapäivän vuorossa 4.-6.-luokat 10:30-15:15. Ruokailuja on porrastettu alkamaan aamukymmeneltä, ja 6.luokkalaiset siirtyvät viimeisinä syömään 12:30 ja 12:40.

Suuri osa päivästä vietetään ulkona, väljästi välitunteillen. Tarkoituksena on pitää kukin luokka vain omana ryhmänään, jotta oppilaat eivät viettäisi aikaa sekaisin toisten ryhmien kanssa.

Kun kouluunpaluusta ilmoitettiin, ensimmäisenä mielessä pyöri miljoona kysymystä, ja valtaisa epätietoisuus.
Nyt kun olemme oikeasti palanneet hommiin, kysymystulva on helpottanut todellisuuden edessä. Näillä määreillä nyt mennään, kun kerta näin on asetettu.

Myönnettäköön, että olen kuitenkin huomattavan skeptinen tautiaallon pysäyttämisen suhteen, sillä ihan oikeasti etäisyyttä ei pystytä pitämään yllä merkittävästi. Oppilaat hakeutuvat kylki-kyljen toistensa viereen, ja toistuvat käsipesutkaan eivät auta kaikkeen.

Suuria akateemisia paineita ei tästä ajasta enää oteta, sillä arjen uudelleenjärjestelyn stressi on jo ihan riittävä oppilaille ja opettajille. Tehdään mielenkiintoisia ja mukavia tehtäviä ja pieniä retkiä, toimitaan pitkästä aikaa taas yhdessä.

9 koulupäivää, ja todistustenjako vielä edessä.
Jospa niistä jotenkin suoriudutaan...

Mikä opea arveluttaa kouluun paluussa?

Koulujen etäopetus päättyy kahden viikon kuluttua, ja 14.5. ollaan taas sorvin ääressä. Siinä vaiheessa on 11 koulupäivää jäljellä enää tästä lukuvuodesta.
Kouluihin palataan, sillä ei ole enää laillista perustaa pitää koulujen poikkeustilaa yllä.

Kouluihin paluu herättää monia tunteita, ja myönnettäköön etten itsekään ole vielä ihan täysin varma, mitä mieltä olen.

Toisaalta on kiva palata kouluympäristöön ja oikeiden opetusmateriaalien äärelle, sillä kotitoimisto-set up on toiminut vähän vaihtelevasti. Mukavaa päästä näkemään oppilaita ja kollegoita, kenenkään äänin ei rätise ja kasvot jäädy kesken keskustelun. Kukaan ei vahingossa tipahda pimentoon ja pölähdä takaisin kesken opetustuokion, ainakaan fyysisesti. Havainnollistusvälineinä voi käyttää oikeasti siihen suunniteltuja opetusmateriaaleja, leikatun maitopurkin sijaan. Vaikka toimiihan sekin...

Mutta sitten se todellisuus. Mielessä pyörii roppakaupalla kysymyksiä, mihin joku ehkä keksii ratkaisut? 

Miten turvaetäisyys toteutetaan luokassa? Oppilaita päälle kolmenkymmenen, ja pituuksiltaan suuri osa jo ainakin tämmöisen persjalkasen aikuisen mittaa, ja luokka on sisustettu seinästä seinään pulpeteilla. Mihin siinä sijoitat väkeä väljästi, kun tilaa ei ole?

Fyysistä kontaktia ei saa olla. Oppilaat, jotka eivät ole nähneet toisiaan viikkoihin, ja tottuneet olemaan limittäin, lomittain, haleittain, syleittäin, nujuamaan ja painimaan keskenään, niin uskoisin fyysisen koskemattomuuden häviävän jo heti, noh, kättelyssä. Saati sitten varsinkin pikkuoppilaat, jotka ikävöivät opejaan niin, että halaamattomuus tuntuu varmasti pahalta.
(Ja samalla mietin omia päiväkotiin palaavia muksuja, jotka elävät sylin ja halin voimalla hoidossakin. Jospa lapseni kantaakin mukanaan minun koulustanappaaman koronan, ja vie sen tuliaisena hoitajille?) 

Takaisin kouluarkeen - ruokailut. Mitenhän tämäkin hoituu, kun massoittain on väkeä liikenteessä väistämättä. Ruokala on koulun alimmassa kerroksessa, ja sieltä ei noinvaan roudata kolmanteen kerrokseen aterioita ja astioita, jos oppilaat söisivätkin luokassa. Jos ruokala onkin käytössä, luokkien porrastettu ja väljä käyttö tulisi aloittaa jo aamusta, ja jatkua pitkälle iltapäivään.

Jos muuten koulupäivän porrastaisi - pikkuoppilaat aamuvuorossa, isommat iltapäivästä - pitäisikö opettajien kuitenkin olla koko pitkät päivät opettamassa useita eri ryhmiä, jotta ryhmäkokojen pienuus ja väljyys saataisiin edes jotenkin toteutettua?

Niin ja ne opettajat - joilla ei ole asiaa opehuoneeseen, koska tartuntariski on niin suuri, entäs ne? Oppilaat eivät tartuta tautia niin paljoa, kai. Paitsi normiflunssat ja vatsapöpöt mitä niiltä kyllä saa aivan takuulla, mutta toki korona ei tartu, kunhan opet eivät vaan hengaa yhdessä. 

Opettajat, jotka polkaisivat etäopetuksen käyntiin, ilman ensimmäistäkään kurssitusta käytänteisiin tai etäopetuksen pedagogiikaan, saati että olisi edes laitteet varmasti kaikilla. Kaikilla opettajilla ei ole työläppäreitä tai työpuhelimia, kotona kenties omat muksut hoidettavina tai opetettavina, vähintään ruokittavina, mutta niin vaan opetussuunnitelman mukainen opetus jatkui etänäkin. Oppilaita on kontaktoitu, ohjattu, virikkeellisiä tehtäviä annettu, mietitty mitä voi vaatia kun kotona on haastavaa, tai jos materiaaleja ei löydykään. Käytänteet ovat kokoajan hioutuneet toimivampaan suuntaan. 

Oliko se helppoa? No ei hemmetissä. 
Ensimmäiset pari viikkoa varsinkin ympäripyöreitä päiviä, ja työn rajaamisen opettelua, jatkuvaa epävarmuusalueella keikkumista, riittämättömyydentunnetta työhommissa ja kotona.
Niin nyt - hyppäähän takaisin kouluun, taas uusilla vaatimuksilla, ja pyöritä arkea ja eriytä, testaa, nappaa pudokkaat kiinni, suojele sosiaalisesti heikoilla olevia - koska nythän tässä ollankin myös sosiaalityön etulinjassa.

Juuri, kun on valtaisan työnkuvanmyllerryksen käynyt läpi ja kehittänyt siihen purkkaratkaisut ja jesarifiksaukset mitkä kyllä toimii - pistähän parin viikon takia itsesi uuden mankelin läpi. Nyt et taivukaan enää diginä, vaan fyysisesti.

Lyön vetoa, että tämä nostaa stressi- ja uupumustasoja opettajistossa, ja nämä tilastot ovat viimeiaikoina olleet väärään suuntaan matkalla muutenkin.

En tiiä.

Mutta jospa jollain on ratkaisut ja vastaukset näihin askarruttaviin ajatuksiin. Onhan? 

Virginia Woolf oli oikeassa.

Virginia Woolf totesi aikanaan, että jokainen nainen tarvitsee omaa rahaa, ja oman huoneen. Ensimmäinen näistä toteutuu kerran kuussa, ainakin hetkellisesti, ja toisen osan organisoimme menneen pääsiäisviikonlopun ratoksi.

Lapset siirrettiin yhteiseen kamariin, ja kerrossänky pistettiin taas kasaan. Vapautuneesta huoneesta tuli allekirjoittaneen työhuone, tosin aika askeettisella kalustuksella tähän mennessä. FB-kirpparilta löytyi työpöytä, ilmaiseksi ja kotiin kuljetettunakin. Siinä ei jäänyt enää tilaa tinkimiselle.

Työhuone!

Tämä hieman tyhjyyttään kaikuva työhuone mahdollistaa sen, että voin laittaa työhuoneen oven kiinni. Ja kun on reilun kolme viikkoa ollut avokeittiön pöydän äärellä, tai parvekkeella tekemässä töitä 3- ja 5-v terroristien häärätessä ympärillä, suljettava ovi sisätiloissa on luksusta.

Ajatelkaa nyt - videokonferenssin aikana ei tarvitse hytistä, tai laittaa mutelle kun bussi ajaa ohi! Työvälineet saavat olla paikoillaan, eikä niitä tarvitse raivailla joka kattauksella (mitä on siis jatkuvasti tämän kotonaolemisen aikana. Pelkkää syömistä, siihen valmistautumista, tai sen jälkien siivoamista!!)

Tätä ratkaisua siivitti se, että nappuloiden sängyt olivat alkujaansakin kerrossänky, minkä osat toimivat myös itsenäisinä sänkyinä erillään, ja siten oli mahdollista sijoittaa heidät taas yhteen huoneeseen. Nukahtaminen on vielä vähän kikatuksen ja hepulien (arvaa vaan ketä ei naurata..) takana, mutta josko hekin tottuvat tässä hiljalleen.

Kun pakkohan tähän oli ryhtyä, sillä edessä on luultavasti sen seitsemän viikkoa etätöitä.

Suljettava työhuone mahdollistaa myös onnellisesti sen, että kun päivän hommat ovat ohi, voin kävellä huoneesta ulos, ja laittaa sen oven jälleen kiinni perässäni. Keittiössä silmille ei hypi kone, jolta vois ihan nopeesti äkkiä tehä ton yhen jutun, ja hei ainiinjoo mites se yks palautus, tulikohan se jo, ja totta, siihen viestiin pitää kans vastata, ynnä muut aikasyöverit. Työpäivä on ohi, niin se on ohi.

Voi siis hyvillä mielin siirtyä harrastusten pariin - ja tässä eristysaikana olenkin kunnostautunut extreme-urheilun kotoisaan muotoon. Pyykkivuorikiipeily on valittu lajini, ja itsekehun merkeissä mainittakoon, että harvoin näkee tällaisia pinoja valloitettavana. Nyt menen, ja valloitan sen vuorin! Tai huiputankohan vain, ja päädyn ennemmin sohvatasanteelle teelle...

Viikko XX, päivä 2367

Karanteeni, etätyö, etä-kaikki.

On tämä *** työmaa.

Työnteko kotona, kun vierellä on kaksi varhaiskasvatettavaa ikiliikkuja-höpönassua on kyllä... jotain. Onhan tämä toisaalta ihanaa ja hellusta, mutta fakta on myös se, ettei omia hommia pysty tekemään ihan niinkuin haluaisi. Ärinää ja pahaa mieltä esiintyy useammin itse kelläkin, kuin mitä toivoisi.

Sinänsä ihana että noita nuppusia on kaksi, niin heillä on toisistaan seuraa. Toisaalta sitä seuraa löytyy myös hölmöilyihin, tahalliseen ärsyttämiseen, sotkemiseen, riehumiseen....

Allekirjoittanut on ottanut suuren osan videokonferensseista parvekkeella, jotta saa jonkunlaisen työrauhan niihin. Toki siinä menee välillä bussit ohi, ja vaikka on lasitukset, kyllä näin maalis-huhtikuun vaihteessa siellä on aika kirpeä ilma. Onneksi on matkatermari...

Uskoisin, että itselläni on tässä kohtaa iskemässä etäkoulun ja eristyksen suhteen turnausväsymys. Sama vaiva on iskenyt graduprojekteissa opiskellessa, oppilaiden kanssa työstäessä moniviikkoisia erikoiskokonaisuuksia, ja nyt tässä.

Opetussuunnitelmat tuleville viikoille ovat ihan hyvin raameillaan, ja aikataulukin eristyksen suhteen itsellä tiedossa (henkinen valmistautuminen toukokuun loppuun) - mutta silti meinaa iskeä semmoinen "onko pakko jos ei haluu"-moodi päälle.

Turnausväsymyksen hyvä puoli on se, että kun sen tunnistaa, muistaa myös sen, että se menee ohi. Tulee uusi innostus, ja uusi aalto.
Niin nyt kahlailen hetken aallonpohjaa ja hengittelen, niin kyllä täälä myöhemmin taas lähdetään liikkeelle, ja uuteen nousuun.

Arki is as arki does.

Ensimmäinen eristysviikko takana, ja toisen pyörähtäessä käyntiin sitä huomasi, että kyllähän tässä on jo rauhoituttu.
Viime viikolla tuntui, että kokoajan pitää olla valmiina ja varuillaan ja ohjata ja säätää ja aaaargh!

...ja nyt huomaa, että  tässähän pöly laskeutuu eristyksessäkin.

Openäkökulmasta koko viime viikko oli hulinaa uuden toimintamallin perustamisen kanssa, ja pohdintaa siitä, että miten tätä nyt ryhtyisi tekemään, kun hypätään suoraan syvään päähän etäopetushommissa. Vieläkään tilanteet eivät ole optimaalisia, ja kaikki ei mene ihan niinkuin toivoisi, mutta kuitenkin paremmin.

Open oppeja ekalta viikolta;
- Viime viikon tehtäväorganisaatio näytti, että se ei osin toimi, ja tälle viikolle onkin uusi (toivottavasti toimivampi) järjestely tehtävänannoissa.
- Poistin ne turhat huomioviestit, että tänne palveluun on tullut uusi tehtävä henkilöltä bla bla, tai XY kommentoi viestiin 123. Näitä ropisi postiin viime viikolla jatkuvalla syötöllä, ja siinä oli tarpeettoman tietotulvan seassa, mistä oli hankala löytää enää niitä itselle oikeasti tärkeitä  tietoja. Tänään karsin huomioviestien määrää rankalla kädellä, ja heti helpotti.
- Huomasin, että pienten opetusvideopätkien tekeminen ei oikeasti syö hirveästi aikaa, varsinkaan kun ei tähtääkään mihinkään somejulkisuuteen näillä.
- etätöissä oppilaat pääsevät toisaalta aivan uudella tavalla esiin, kun luokan hiljaisetkin saavat heti panoksensa näkyviin täysin itsenään.
- toisaalta ne, joilla on itseohjautuvuuden kanssa haasteita, ovat varmasti hyvin paljon patistavien huoltajien varassa nyt, ja haasteita on myös heillä, joiden äidinkieltä ei tehtävänannoissa näy...

Etäkokoukset ovat myös mielenkiintoisia, ja istuinpa yhden niistä parvekkeella tänään. Yhden kokouksen aikana pieni päiväunilainen tuhisija heräsi, ja kipusi syliin loppumetreillä, ja toinen tättähäärä toi legorakennelmaa näytille videokonferenssin muillekin osallistujille. Ihan hellusia nämä työkaverit ^_^

Karanteeniaikojen kunniaksi olen yrittänyt usutella itseäni myös muihinkin, kuin digitaalisiin harrasteisiin. Muksujen kanssa on kaivettu pyörät esiin, ja harjoiteltu tuossa sisäpihalla polkemisen jaloa taitoa. Viikonloppuna kudoin karanteenipipon, ja soittelin juuri riskiryhmäiän ylittäneen sukulaisen kanssa. Tuossa hetko sitten laitoin sämpylätaikinan jääkaappiin, ja aamulla sitten paistan niitä. Eipä sellaiseen olisi perusarkisena tiistaiaamuna milloinkaan aikaa.

Nappuloiden kanssa arkiaamuisin olemme pitäneet aamupalojen jälkeen aamupiiriä, mistä ovat tykänneet kovasti. Käydän päivämäärä ja sää läpi, luetaan loru tai runo, ja sitten saavat esitellä jonkun lelun. Ensin oli lempilelu, sitten piti olla joku punainen, sitten joku suuri, joku mikä mahtuu tämän kipon sisään... Ja sitten innolla esittelevät valitsemiaan leluja.

Sunnuntaina tein myös tälle viikolle ruokalistan jokaisen päivän lounaalle ja päivälliselle sen perusteella, mitä kaapissa nyt on, ja jos ei tällä viikolla kauppaan mennä. Jo tänään se pelasti, kun ulkoilun jälkeen ei tarvinnutkaan miettiä että mitä laittaa, vaan sai seurata pelkästään ohjetta :P
Kiitos, menneisyyden minä!

Täältä tähän ^_^

Linkkejä, jos nuorisolla (tai itsellä!) uhkaa käydä aika pitkäksi

Karanteeni alkaa virallisesti vasta huomenna, mutta pelko hiipii jo hipiään, että kuinkahan tässä aika kuluu...
Opettajana ollessa on se onni ja ilo, että tämmöisinä poikkeusaikoina tupsahtelee tietoa kaikesta erilaisesta opettavaisesta materiaalista, mitä saa ilolla ja riemulla käyttää. Niin tässäpä näitä itselle vastaan tulleita - osa englanniksi, osa suomeksi.

1. Twinkl - Opetusmateriaalia Brittilästä, ja nimenomaan haluttu suomalaiselle opetus&kotiväelle käyttöön. Setting this up is really easy to do - go to www.twinkl.co.uk/offer and enter the code FINTWINKLHELPS 

2. Vieraile museoissa virtuaalisesti:
Brittish Museum
Louvre
Museo del Prado
National Archaelogical Museum
Pinacoteca de Brera
Gallerie Uffizi
Musei Vaticani
Google Arts and Culture

Noista voi etsiä materiaalia vaikka omiin vessapaperimeemeihin!

3. Yle Uutisluokka - joka päivä oppitunteja

4. HS Lasten Uutiset

5. Lukulumo Home Access: Home access on huoltajille suunnattu versio, jonka kirjavalikoima on tavallista Lukulumoa suppeampi. Home access on suunniteltu tukemaan erityisesti monikielisiä lapsia, ja siksi pääpaino on kustantajien kanssa yhdessä valituissa kirjoissa, joita voi kuunnella usealla eri kielellä.
Kirjauduttuasi sisään valitse jokin valmiiksi tehdyistä profiileista ja jatka palveluun. Moni käyttää samoja tunnuksia – ethän siis vaihda profiilien nimiä!

Lataa Lukulumo älylaitteellesi sieltä mistä sovelluksia löytyy, ja kirjaudu sisään käyttäen seuraavaa tunnusta ja salasanaa:

Home access päiväkoti-ikäisille:

Käyttäjänimi: lukulumokoti

Salasana: 987654321

Lukulumo-koulu:

Käyttäjänimi: lukulumokoulu

Salasana: 987654321

6.

Kenen nimipäivä sattuukaan olemaan tänään, muodosta treeni sen nimen mukaan!

7. Treeniohjelmaa kotona tehtäväksi Elixialta 

Lisäksi Pokemon Go ja Geokätköilyt pakottavat ulkoilemaan ja liikkumaan, eikä tule lähikontaktia vieraiden kanssa :)

Jospa näillä pääsee alkuun!

Sitku onki nytku!

Nytku on aikaa! Mitä tällä kotonaluuhaamisajallaan voi tehdä, kun ei voi eikä saa mennä niihin kodin ulkopuolisiin rientoihin;

- Ne kaikki siivoukset ja järjestelyt mitä oot lykännyt jo ties kuin kauan. Joo se ihmelaatikko, tai epämääräisten paperien pino. Just ne
- Lautapelit, mihin ei muuten ikinä tunnu löytyvän aikaa. Tosin vaatii sen, että peliseura löytyy kotoa,   sillä et nyt lähe purkamaan omaa tai muiden eristystä!
- Ruukkukasvien mullanvaihto. Tosin olettaen että multaa on kotona. Jos ei oo, niin nvm.
- Kirjeen kirjoittaminen sukulaiselle
- Kirjojen lukeminen yksin tai yhdessä. Aikuisetkin voi lukea ääneen toisilleen
- Ne klassikkoelokuvat mitkä on PAKKO nähdä, mutta kumminkaan et oo vielä. Nyt on saumoja siihenkin
- Frendit jotain miljoonannen kerran. Koska miksi ei.
- leivo
- askartele! Eristys loppuu joskus, ja sitten on varmasti kaikenlaisia häitä ja valmistujaisia, niin sinne tarvii kortteja! Tee niitä!
- Neulo, virkkaa, ompele, kirjo, ja jos on saumoja tehdä kovien materiaalien käsitöitä - tee niitä! Vuole ja nikkaroi!
- Mene kävelylle tai pyöräilylle, tai jos olet onnellisesti lumisissa maisemissa, hiihtele tai potkukelkkaile. Eristys ei tarkoita, etteikö ulkona voisi käydä. Et vaan mene sinne missä on kaikki muutkin ihmiset, vaan nyt olet kunnon suomalainen ja muille et puhu, ja kierrät ne kaukaa.
- Tee pöhköjä stop-motion animaatioita. Käytä legoja, muovailuvahaa, paperia, jääkaappimagneetteja...
- kirjoita. Päiväkirjaa, runoja, se vieläkin odottava essee/gradu/väikkäri, tai sitten Se Suuri Romaani.
- soittele kavereille ja sukulaisille. Joillakin saattaa olla ihan oikeasti aivan liian yksinäistä ja tylsää. Soittele, tai ainakin laittele viestejä.
- harjoittele joku niistä nuorten vouhkaamista tiktok-tansseista. Jaa se lähipiirille. Riemua riittää muillekin!
- piirtele ja värittele

Eristys antaa mahdollisuuden erilaiselle sosiaalisuudelle ja luovuudelle. Anna niille tilaa.

Ruokasuunnittelu

Päivään kuuluu 5 ateriaa; aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.
Kaikille näille on hyvä pitää oma ohjeaika, niin energiatasot ja verensokerimöröt pysyvät kurissa.

Arkena ruokailut on hyvä pitää, noh, arkisina. Eristyksen aikana rutiinit korostuvat, sillä talossa pysyminen ja samojen tyyppien kanssa hengaaminen JATKUVASTI vaatii toimivat rutiinit. Viikonloppuna rutiineista voi höllätä, niinkuin monesti tavallisenakin aikana rutiinien kanssa tehdään. Mutta jotta eristyksellinen arki toimii, rutiineista täytyy pitää entistä tarkemmin itse kiinni (kun instanssit kuten työpaikka tai koulu eivät sitä arkeen 'pakota').

Aamupala: Murot tai puuro, voileipä tai jugurtti. Perussettiä. Viikonloppuna voi guruilla kaikenlaisilla brittityylisillä mega-aamupaloilla tai jenkkipannukakuilla, mutta niitä ei tarvitse ottaa arkiaamuihin lisäksi. Tietenkin voi, ei sitä kukaan kiellä.

Lounas: Joku, minkä valmistamiseen ei mene kaikkea aikaa ja energiaa, sillä näihin aikoihin työhommiakin tupsahtelee. Pakkasesta keitto, tai spagettia ja helppo kastike. Vuokaruoat ovat myös näppäriä, varsinkin jos voit vaan sotkea kaikki sekaisin samaan settiin, ja antaa uunin tehdä työn loppuun. Mutta ei liian raskasta settiä, jos meinaat vielä jaksaa työhommiakin. Jos päiväunet ovat suunnitteilla itsellesikin, se on asia erikseen!

Välipala: hedelmää, jugurttia, mysliä, pähkinöitä... Ei mitään yltiöraskasta.

Päivällinen: Saa olla raskaampikin setti, ja tämän ääreen on oikeasti kiva kerätä kotona oleva väki nyt yhteen. Kenelläkään ei ole harrastuskiireitä, tai iltapalaveria. Syödään yhdessä.

Listasin eri ruokia, mitä voisin nyt laittaa seuraavan  parinkymmenen aterian ajan, joissakin tulee toistoakin.
Ainekset näihin löytyy kuivakaapista, pakkasesta, ja jääkaapista. Pari hamsteri-reissua tein kauppaan, ja toin sieltä tosiaan muutakin kuin vessapaperia.

- lohikiusaus
- chili sin carne (jalostusmahdollisuus enchiladoihin tai pakkasburritoihin )
- nuudelihässäkät (näitä on mahdollisuus tehdä useampia)
- spag-bol (näitäkin voi tehdä useampia)
- perunamuusia ja kalaleikkeitä (niitä isoja kalapuikkoja juu nou)
- pizza (pakkasessa yksi, ja aineita omatekemäänkin löytyy. Ananastakin.)
- falafelit tai lammaspyörykät ja couscous (tai pitaleivät jos ehtii ja jaksaa leipoa)
- hernekeitto
- pinaattikeitto
- sienikeitto
- perunasipulivalkosipuli -keitto (visiona keittää ja soseuttaa perunasipulipussi ja sekaan tsatsiki-tuorejuusto)
- uunilohi
- järkisärki-uunipasta
- vegelasagne
- linssicurry (näitäkin voi tehdä useamman)

Valmissettiä, osin omatekoista, pakkasen uumenista löytyvää sälää, tai täysin itse laitettua. Vaihtoehtoja on monia. Näistä mietin millainen kokonaisuus sopisi millekin päivälle, ja tähtäänkö kerralla kuluvaan täsmäannoksen, parille ruualle riittävään megasettiin, vai johonkin mitä voin jatkojalostaa eteenpäin.

Seuraavassa postauksessa pohdintaa siitä, mitä muuta eristyksessä voi tehdä, kuin ruokaa.

Ruokahuolto

Noniin, päivärytmi sortteerattu, ja yllättäen sitä huomaa, että helposti koko päivä voi mennä keittiöpuuhissa. Yhdet ruuat on siivottu, niin pitää alkaa laittaa jo seuraavaa vireille, mitä hittoa?!

Tähänkin auttaa suunnitelmallisuus, ja reilu työnjako.

Jos kotona on kaksi, tai useampikin aikuinen, jakakaa keittiövastuita. Joko päivä kerrallaan, tai lämmin ateriavuoro kerrallaan. Ateriavuoroon kuuluu preppaus, laitto, kattaus, siivous. Ja kyllä, yhdelle kaikki kerrallaan, koska muuten kahden ihmisen aikaa menee yhtä aikaa, kun toisellakin on varmasti niitä omia töitä tehtävänä. Tänään minä hoidan lounaan, ja sinä päivällisen, huomenna vaihdetaan toisin päin. Tai tänään mulla molemmat lämpimät ruuat, huomenna sinulla.

Tässä tilanteessa voi tulla myös mieleen, että nohei tilataan nyt vaan Woltista, tai koska nyt on aikaa kerrankin, niin laitetaan guruilu-ateriat pitkine työvaiheineen! By all means, anna mennä! Mutta - eristys voi hyvinkin olla seuraavien viikkojen normi. Tällä tavalla ei kannata pistää joka päivää kulumaan, sillä se syö omaa jaksamista ja rahavaroja. Jos viikkotolkulla jokaisen aterian valmistusvaihe vaatii 2 kattilaa, paistinpannun ja uunivuoan - siinä on paljon tiskiä ja valmisteltavaa joka kerralle.

Ruokahuolto kannattaa siis suunnitella usealta kantilta
- vaihtelevaisuus
- työteliäisyys
- ajankäyttö
- uusiokäyttömahdollisuus

Vaihtelevaisuuteen kuuluu keitot, vuokaruoat (vuukaruuat?), eri maanosat ja makumaailmat, eri proteiinit  ja hiilihydraatit seuraaville aterioille (eli ei pastaa ja jauhelihaa jokaiselle ruualle, kiitos).

Työteliäisyys - montako työvaihetta ruokaan kuuluu, ja montako astiaa menee likaiseksi valmistusvaiheessa? Onko oletettavissa, että tämä valmistaminen tuo tullessaan jynssäämistä jälkeenpäin (toim.huom. ei siis puhe parisuhteen kiitollisuudenosoituksesta)?

Ajankäyttö  - joihinkin ruokiin kuluu 30 min aloituksesta pöytään, joissain puolitoista tuntia. Milloin sinun pitää aloittaa valmistelu, jotta ruoka on valmista silloin kun syöjillä on nälkä, ja ovat valmiina aterialle?

Uusiokäyttömahdollisuus - joitain osia voi tehdä tahallaan liikaa, jos ne käyttää uusiksi seuraavan aterian valmistamisessa. Perunamuusinlopuista voi tehdä perunarieskoja, tai päällisen shepherds pie:lle. Ylimääräisen riisin voi seuraavana päivänä käyttää fried ricen pohjaksi. Bolognesekastikkeen loppu leviää pizzalle tai lämpimille voileiville, jne. Mieti jo valmiiksi ruokia tehdessäsi ja määriä suunnitellessasi mitä näistä voit hyödyntää seuraavalle aterialle tai välipalalle, oikaisten työvaiheita ja  ajankäyttöä.

Seuraavaan postaukseen tulee hieman pohdintaa kauppalistoista ja mahdollisista ruoista.

Päivärytmi

Käsillä on poikkeustilanne, ja saman perheen jäsenet viettävät yhtäkkiä aika pieniltä tuntuvissa tiloissa pitkiä aikoja. Jotta tämän ajan saa kulumaan merkityksellisesti, siihen on syytä luoda rutiinit ja rytmi.

Jos perheessä on vain aikuisia, he luovat rytminsä itse. Etätyöt houkuttavat pitkiin uniin ja kalsarityöskentelyyn, mutta oman mielenterveyden, töiden edistymisen, ja työpäivän rajaamisen kannalta on syytä parhaansa mukaan pitäytyä normiarjen toiminnoissa. Aamulla ylös, sängyn petaus, aamupesut, aamupala, vaatteet, valmiina hommiin. Sitten jos vaikka palaverissa pitääkin olla se webbikamera päällä, työkaverit eivät näe myttyräisiä My Little Pony lakanoita, tai tukkaa pystyssä.

Sitten kun perheessä onkin lapsia, poikkeusrutiini pitää ensisijaisesti rakentaa ne muksut huomioiden.  Kouluikäiset voivat rytmittää päivän kotona lukujärjestyksen mukaan. Koulukirjat on jo kehoitettu ottamaan mukaan, niin tekemistä on helppo ohjata sen mukaan.

Päiväkoti-ikäisten päivä seuratkoon päiväkodin rytmiä, ja niitä käytänteitä voi ottaa kotiinkin.
Meillä on tussitaululla nyt tämä kirjoitettuna (ja pieni magneetti vaihtaa aina paikkaa sen mukaan missä kohdin päivää ollaan menossa)
(ja ajat joustavat tietenkin, ei ole tarkoitus mennä minuutilleen, mutta helpottaa omaa toiminnan suunnittelua, kun on kirjattu tuohon nuo ohje-ajat)

7:00 herätys,  Pikku2 muksuille,  ja aamutee äidille, jotta pystyn ajattelemaan

7:30 aamupala - muroja tai puuroa (ja hilloa/voisilmä)
Pukeutuminen viimeistään tässä välissä

8:00 Aamupiiri. Jutellaan läpi mikä päivä on tänään, mikä oli eilen, mikä on huomenna. Katsellaan ikkunasta, miltä sää näyttää. Valitaan lorukirjasta jokin loru luettavaksi. Lelu tai kirja-esittely - jokainen hakee jonkin valitsemansa, minkä haluaa esitellä muille

9:00 Ulos. Samalla voi ottaa koiran lenkille, ja roskat kulkeutuu tässä myös ulos.
Ulkomaailmaa tarkkaillaan, valiten joku tietty kohde. Esim. mitä lintuja nähdään ja kuullaan, minkä värisiä autoja menee ohi ja montako, millaisia koiria näkyy lenkillä.
Kotiin palatessa kaikki pesee kädet!!

Tämän jälkeen vapaata leikkiä ja touhua.

11:30 Lounas (tätä ennen myös käsipesu!) Lapset voivat auttaa kattauksessa

12:00 Keittiön siivous, ja nappulat päiväunille. Päiväunisatu tai laulu

Hiljaista toimintaa koko talossa. Jos on saumoja, ota itsekin päiväunet.

14:30 välipala ja vapaata leikkiä

15:30 Uusi ulkoilu, ja siihen kuuluu tietoista juoksutusta, kiipeilyä, tai hyppyytystä. Tarkoituksena on saada energiaa purettua ulos, sillä sisällä se poukkoaa pitkin seiniä, ja tulee itkua parkua hammastenkiristystä ja palaa hermo ja aaargh.
Sisälle tullessa jälleen käsipesu!

n. 16:30 ruoka

17:00 Pikku 2. Taivaan lahja, tunnin verran järkevää ruutuaikaa! Keittiö kuntoon, sitten juo teetä/kahvia, ja katso muksujen kanssa. Tuttiritari on ihan dorka, mutta on siellä viihdyttäviäkin ohjelmia.

18:00 Yhteistä touhua. Palapeliä, lukemista, piirtelyä, järjestelyä, askartelua, leivontaa...

19:00 iltapala ja iltapesut.

20:00 Nappulat sänkyihinsä, ja iltasatuaika.

(21:00 muksut hiljaisina ideaalisti, ja aikaa ajatella omia asioita, tai olla ajattelematta).

Noniin, no, milloin tässä välissä sitten tekee niitä omia etätöitä muka? Koko helkkarin päivä on menny muksujen pillin mukaan, ja itsellä ei mitään tehtynä!

- Vapaan leikin aikaan ipanat leikkii itse. Päiväkodissakin tekevät niin, osaavat kotonakin. Legot, palikat, barbit, ponit, piirtelyt, värittelyt... Muksut touhuaa, ja sinä teet omia töitäsi.
Ja juu, ne ei leiki hiljaa, mutta siihen ei nyt ole ratkaisua, muuta kuin että sori vaan - rakasta, kärsi, ja unohoita.
- Jos kotona on kaksi aikuista, tehkää reilut vahtivuorot. Joko vuoropäivin, tai vuorojaksoin - mulla amuvuoro lounaaseen, sulla päiväunien jälkeen iltapalaan.

Seuraavassa postauksessa ruokahuollosta asiaa.

Miksi?

Heipä hei, lukija. Jos teitä nyt edes on.

Loin tämän sivuprojektiblogin laajan yleisön pyynnöstä (aviomies ja työkaverinsakin, kuulemma). Tarkoituksena on kartoittaa meidän perheen arkea ja siihen valmistautumista näinä eristyksellisinä aikoina.

Korona ottaa vain lisää kierroksia kokoajan, ja viimeistään vessapaperimeemit kertovat, että alkaa olla aika bunkkeroitua.

No miten ihmeessä sen tekee, ilman että pää hajoaa, ja lapset kasvavat kieroon?

Siihen ei tästä blogista löydy ratkaisuja, sillä pää hajoaa monesti ihan tavallisessakin arjessa, saati sitten karanteenissa, ja lapset kasvavat väistämättä kieroon, teit mitä tahansa. Mieti nyt omaakin lapsuuttasi, ja kato ny millanen susta tuli. Vähän menit mutkille kuitenkin, ja ihan hyvä tuli silti.

Jokatapauksessa vaikka en varmoja vastauksia voi antaa siihen, miten eristys-elämän saa sujumaan ongelmitta, voin ainakin jakaa näitä omia suunnitelmia, toimintoja, ja pyrkimyksiä (ei ne välttämättä toteudu, mutta yrittäähän voi). Näitä toimintamalleja saa kopioida aivan miten haluaa, ja kannattaa poimia itselleen rusinat pullasta.

Seuraavassa postauksessa rytmistä ja rutiinista.