Loin tämän sivuprojektiblogin laajan yleisön pyynnöstä (aviomies ja työkaverinsakin, kuulemma). Tarkoituksena on kartoittaa meidän perheen arkea ja siihen valmistautumista näinä eristyksellisinä aikoina.
Korona ottaa vain lisää kierroksia kokoajan, ja viimeistään vessapaperimeemit kertovat, että alkaa olla aika bunkkeroitua.
No miten ihmeessä sen tekee, ilman että pää hajoaa, ja lapset kasvavat kieroon?
Siihen ei tästä blogista löydy ratkaisuja, sillä pää hajoaa monesti ihan tavallisessakin arjessa, saati sitten karanteenissa, ja lapset kasvavat väistämättä kieroon, teit mitä tahansa. Mieti nyt omaakin lapsuuttasi, ja kato ny millanen susta tuli. Vähän menit mutkille kuitenkin, ja ihan hyvä tuli silti.
Jokatapauksessa vaikka en varmoja vastauksia voi antaa siihen, miten eristys-elämän saa sujumaan ongelmitta, voin ainakin jakaa näitä omia suunnitelmia, toimintoja, ja pyrkimyksiä (ei ne välttämättä toteudu, mutta yrittäähän voi). Näitä toimintamalleja saa kopioida aivan miten haluaa, ja kannattaa poimia itselleen rusinat pullasta.
Seuraavassa postauksessa rytmistä ja rutiinista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti