Ensimmäinen eristysviikko takana, ja toisen pyörähtäessä käyntiin sitä huomasi, että kyllähän tässä on jo rauhoituttu.
Viime viikolla tuntui, että kokoajan pitää olla valmiina ja varuillaan ja ohjata ja säätää ja aaaargh!
...ja nyt huomaa, että tässähän pöly laskeutuu eristyksessäkin.
Openäkökulmasta koko viime viikko oli hulinaa uuden toimintamallin perustamisen kanssa, ja pohdintaa siitä, että miten tätä nyt ryhtyisi tekemään, kun hypätään suoraan syvään päähän etäopetushommissa. Vieläkään tilanteet eivät ole optimaalisia, ja kaikki ei mene ihan niinkuin toivoisi, mutta kuitenkin paremmin.
Open oppeja ekalta viikolta;
- Viime viikon tehtäväorganisaatio näytti, että se ei osin toimi, ja tälle viikolle onkin uusi (toivottavasti toimivampi) järjestely tehtävänannoissa.
- Poistin ne turhat huomioviestit, että tänne palveluun on tullut uusi tehtävä henkilöltä bla bla, tai XY kommentoi viestiin 123. Näitä ropisi postiin viime viikolla jatkuvalla syötöllä, ja siinä oli tarpeettoman tietotulvan seassa, mistä oli hankala löytää enää niitä itselle oikeasti tärkeitä tietoja. Tänään karsin huomioviestien määrää rankalla kädellä, ja heti helpotti.
- Huomasin, että pienten opetusvideopätkien tekeminen ei oikeasti syö hirveästi aikaa, varsinkaan kun ei tähtääkään mihinkään somejulkisuuteen näillä.
- etätöissä oppilaat pääsevät toisaalta aivan uudella tavalla esiin, kun luokan hiljaisetkin saavat heti panoksensa näkyviin täysin itsenään.
- toisaalta ne, joilla on itseohjautuvuuden kanssa haasteita, ovat varmasti hyvin paljon patistavien huoltajien varassa nyt, ja haasteita on myös heillä, joiden äidinkieltä ei tehtävänannoissa näy...
Etäkokoukset ovat myös mielenkiintoisia, ja istuinpa yhden niistä parvekkeella tänään. Yhden kokouksen aikana pieni päiväunilainen tuhisija heräsi, ja kipusi syliin loppumetreillä, ja toinen tättähäärä toi legorakennelmaa näytille videokonferenssin muillekin osallistujille. Ihan hellusia nämä työkaverit ^_^
Karanteeniaikojen kunniaksi olen yrittänyt usutella itseäni myös muihinkin, kuin digitaalisiin harrasteisiin. Muksujen kanssa on kaivettu pyörät esiin, ja harjoiteltu tuossa sisäpihalla polkemisen jaloa taitoa. Viikonloppuna kudoin karanteenipipon, ja soittelin juuri riskiryhmäiän ylittäneen sukulaisen kanssa. Tuossa hetko sitten laitoin sämpylätaikinan jääkaappiin, ja aamulla sitten paistan niitä. Eipä sellaiseen olisi perusarkisena tiistaiaamuna milloinkaan aikaa.
Nappuloiden kanssa arkiaamuisin olemme pitäneet aamupalojen jälkeen aamupiiriä, mistä ovat tykänneet kovasti. Käydän päivämäärä ja sää läpi, luetaan loru tai runo, ja sitten saavat esitellä jonkun lelun. Ensin oli lempilelu, sitten piti olla joku punainen, sitten joku suuri, joku mikä mahtuu tämän kipon sisään... Ja sitten innolla esittelevät valitsemiaan leluja.
Sunnuntaina tein myös tälle viikolle ruokalistan jokaisen päivän lounaalle ja päivälliselle sen perusteella, mitä kaapissa nyt on, ja jos ei tällä viikolla kauppaan mennä. Jo tänään se pelasti, kun ulkoilun jälkeen ei tarvinnutkaan miettiä että mitä laittaa, vaan sai seurata pelkästään ohjetta :P
Kiitos, menneisyyden minä!
Täältä tähän ^_^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti